Hallitusohjelma on aidosti työntekijävihamielinen. Muiden heikennysten lisäksi ohjelmassa halutaan tehdä lainsäädännössä työntekijöiden ensimmäisestä sairauslomapäivästä palkaton. Tämä johtaa väistämättä siihen, että töihin tullaan myös sairaana.
Esityksen tarkka sanamuoto kuuluu näin: ”Sairausajan palkkaa muutetaan siten, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on omavastuupäivä, jolta työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa, ellei työehto- tai työsopimuksessa ole toisin sovittu.”
Taas kerran muutos kohdistuisi heikoimmassa asemassa oleviin työntekijöihin – niihin, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä, tai joiden työehtosopimuksiin ei ole kirjattu sairausloman palkallisuutta.
En tiedä, ketä hallitus on tässä asiassa käyttänyt asiantuntijoina. Mutta yksi heistä lienee Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkäri, jonka mukaan jatkossa olisi perusteltua tulla työpaikalle esimerkiksi ”lievässä mahataudissa”.
Katsotaanpa kirjausta vähän tarkemmin.
Kirjausta ei erikseen perustella, mutta se sijaitsee luvussa, jonka otsikkona on Työllistämisen esteiden purkaminen. Ajatus näyttäisi siis olevan, että sairaana työskentely lisää työllisyyttä ja että poistamalla 1. sairauslomapäivän palkallisuus työllisyys paranisi.
Alan kirjallisuuden perusteella – olen asiaa itsekin tutkinut vuosina 2008 – 2010 – kävisi täsmälleen päinvastoin. Töihin tultaisiin myös sairaana ja tartuntataudin tapauksessa tartutettaisiin myös työtoverit ja palveluammateissa, kuten sote-alalla, myös ne palveltavat asiakkaat.
Eikä säästöjäkään syntyisi.
Kirjallisuuden mukaan sairaana työskentelyn hintalappu on jo nyt tuhansia euroja työntekijää kohti. Ja ehdolla, että hallitusohjelman kyseinen kohta viedään lainsäädäntöön, kustannukset kasvaisivat. Siten on täysin perusteltua olettaa, että tuottavuuden kasvun sijasta käteen jää lopulta tuottavuuden lasku.
Tutkimuksen mukaan yksi keskeinen syy sairaana työskentelyyn on jatkuva kiire. Kun normityöajassa ei enää kaikkea ehdi tekemään, niin tehdään se sitten normityöajan ulkopuolella, jopa sairaana. Siksi töitä olisi opittava organisoimaan kokonaisuuksiksi, joista voi suoriutua normityöajan puitteissa.
Tämä pätee myös soten jälkeiseen aikaan siirtyviin kuntiin. Jos töitä ei opita organisoimaan siten, että niistä selviää kunnialla myös normityöajan puitteissa, sairaana työskentely tulee lisääntymään riippumatta siitä, mitä sairauspoissaolojen korvattavuudesta on laissa säädetty.
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu (Vas.)